Insights

Suomessa hämmentävänkin tuntematon suunnitteluajattelu eli design thinking -keskustelu on raivonnut maailmalla jo hyvän aikaa. Suunnittelijoiden luovuutta ja työskentelytapoja on liikemaailman eri auktoriteettien suilla esitetty ratkaisuiksi lähes minkä tahansa aihealueen haasteisiin. Suunnitteluajattelun on väitetty tuovan avun niin liiketoiminnan kehittämiseen kuin köyhyyden vastaiseen taisteluunkin lisäämällä mukaan ihmiskeskeisyyttä, luovuutta ja kokeilua. Ehkäpä meillä ajankohtainen sote-uudistuskin olisi hyötynyt tuhdimmasta ripauksesta suunnitteluajattelua?

Why do we study the things we do? Miko Laakso continues the Skolar series, sharing his thoughts on saving the world through design thinking (in Finnish):

Mitä nämä suunnittelijoiden työskentely- ja ajattelutavat sitten ovat? Entä mitä niistä voimme tuoda nykyistä tehokkaammin opetukseen ja käytäntöön? Onko suunnitteluajattelu jollakin perustavalla tavalla poikkeavaa normaalista ongelmanratkaisusta? Mitä menetelmiä meillä on käytettävissämme ja miten niitä tulisi hyödyntää? Hypestä huolimatta monet kysymykset jäävät avoimiksi.

Tutkimuksessani Aalto-yliopiston Design Factorylla pyrin vastaamaan joihinkin näistä avoimista kysymyksistä. Tarkastelen tutkimuksessani tuotekehitys- ja suunnittelutyötä ja niissä tarvittavia taitoja ja kyvykkyyksiä keskittyen erityisesti suunnittelun varhaisiin vaiheisiin. Usein näitä alkuvaiheita pidetään työn luovuusintensiivisimpänä osuutena. Tuotekehityshankkeen alkuvaiheessa tehdään suuret päätökset siitä, mitä ollaan tekemässä ja mihin tarpeeseen. Suunniteltavan tuotteen tai palvelun ydin ja merkitys synnytetään varhain korkean epävarmuuden vallitessa ja vajavaisin tiedoin esimerkiksi teknologioiden toimivuudesta sekä käyttäjän tarpeista ja preferensseistä. Suunnittelijalta vaaditaan muun muassa hyviä ideoita, luovuutta puutteellisen tiedon pohjalta, kykyä yhdistää ristiriitaisia vaatimuksia, työskennellä ja kommunikoida yhdessä eritaustaisten ihmisten kanssa sekä kyseenalaistaa vallitsevat oletukset. Nämä suunnittelijalta toivotut ominaisuudet pätevät  pitkälti mihin tahansa moderniin tietotyöhön.

Design Factoryn taustalta löytyy tavoite maailman parhaiden tuotekehittäjien kouluttamisesta ja se pyrkii tarjoamaan ympäristön nimenomaan tuotekehityksen ja -suunnittelun opetukselle, mutta toisaalta myös ajamaan muutosta Aallon opetuskäytännöissä laajemmin. Factory tarjoaa tilan ja puitteet opetuskokeiluille, jotka tähtäävät iskostuneiden (ja osin aikansa eläneiden) opetustapojen ravisteluun, jotta nykypäivän työelämässä tarvittavia taitoja voitaisiin kehittää alakohtaisen sisältöosaamisen ohessa. Tutkimuksessani tähtään ymmärtämään, miten voisimme edistää itse suunnittelutyön varhaisvaiheen käytäntöjä ja miten näitä luovan ongelmanratkaisun ja yhteiskehittämisen taitoja voitaisiin tukea yliopisto-opetuksessa laajemminkin.

On tietenkin kärjistettyä ajatella, että suunnittelijoilla olisi hallussaan maaginen kyky, joka oikein valjastettuna toimisi ihmelääkkeenä mihin tahansa massiivisimpaankin kehityshaasteeseen. Kuitenkin melko turvallisesti voidaan todeta, että tietynlaiset suunnittelualojen ammattimaistetut ongelmanratkaisutavat voivat olla hyödyksi myös perinteiseksi miellettyjen muotoilun tai tuotekehityksen toimintakenttien ulkopuolella. Hyviä esimerkkejä näiden hyödyntämisestä niin ihmiskeskeisyyden, eri sidosryhmien osallistamisen kuin laatikon ulkopuolella ajattelemisenkin suhteen löytyy.