Insights

Ryhmäideointi joko epäformaalina stormaamisena tai jonkin jäsennellyn menetelmän ohjaamana on arkipäivää lähes kaikessa tietotyössä. Myös suunnitteluajatteluun liitetään tyypillisesti luova ideointi ryhmässä, yleensä perinteinen brainstorming, kuten IDEOn tapauksessa. Suurelta osin kokemukset ryhmäideoinnista eivät kuitenkaan ole järin mairittelevia. Myrsky on harvoin ensimmäisenä mieleen pomppaava adjektiivi brainstorming-kokemuksia kuvaillessa.

Entäpä mitä tutkimukset kertovat ryhmäideoinnin toimivuudesta? Suuri osa tutkimuksista todellakin näyttäisi osoittavan ryhmäideoinnin kokolailla tehottomaksi tavaksi tuottaa luovia tuloksia, kuten tämäkin tuore Harvard Business Review:ssä julkaistu kirjoitus toteaa. Tässä muutamia argumentteja ryhmässä ideointia vastaan:

1. Erillään ideoivat yksilöt ovat aina ryhmää tehokkaampia

Käytännössä kaikki kokeelliset tutkimukset ideoinnin tuottavuudesta osoittavat, että ideoiva ryhmä tuottaa vastaavassa ajassa sekä vähemmän, että vähemmän luovia ratkaisuja kuin vastaava määrä yksilöitä. Tämän on todettu johtuvan erinäisistä ryhmätilanteeseen liittyvistä sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmista, kuten vapaamatkustuksesta ja kritiikin pelosta.

2. Jopa tylsissä kokouksissa syntyy huimasti enemmän ideoita kuin ideointimenetelmien avulla

Erään jo hieman vanhemman 106 yritystä käsittävän kyselytutkimuksen mukaan vain 1% työntekijöiden hyvistä ideoista syntyi luovuusmenetelmien avulla varta vasten järjestetyissä ideointitilaisuuksissa. Muunmuassa tylsät kokoukset raportoitiin rutkasti tehokkaammiksi (5% ideoista). Ylipäätään työaikana syntyneiksi raportoitiin vain 24% ideoista, kun loput taas syntyivät työajan ulkopuolella esim. työmatkalla, televisiota katsellessa tai harrastaessa. Vastaavasti HP:n vuonna 2013 teettämässä kyselytutkimuksessa 600 vastaajasta 56% totesi saavansa parhaat ideansa matkustaessaan työpaikan ulkopuolella.

3. Ideat eivät synny käskystä tässä ja nyt

Luovia prosesseja koskevien mallien ja tutkimusten valossa luovat ideat eivät synny käskien tiettynä ajanhetkenä vaan ovat pitkäkestoisemman prosessin tulos ja vaativat hauduttelujaksoja, jolloin ongelmaa ei aktiivisesti pyritä ratkaisemaan. Tiukka tunnin tai kahden mittainen ideointisessio ei jätä tilaa tälle prosessille.

Miksi siis kuitenkin ideoida ryhmässä?

Miksi sitten ryhmäideointi kuitenkin kannattaa ja miksi sitä tehdään mikäli tutkimuksetkin osoittavat sen niin tehottomaksi? Ideoinnin tehokkuutta koskevat kokeelliset tutkimukset eivät oikeastaan mittaa oikeita asioita. On totta, että ideat eivät usein synny juuri ideointitilanteessa, mutta tämä ei tarkoita, ettei ryhmäideointi olisi hyödyllinen osa prosessia. Hyvät ideat tuskin syntyisivät mikäli viettäisimme aikamme ainoastaan luonnossa samoillen, vaikka se prosenttien valossa näyttäisikin parhaalta vaihtoehdolta.

Kokeellisissa tutkimuksissa on tyypillisesti tarkasteltu itse ideointitilanteen tuottavuutta kuvitteellisilla tehtävänannoilla irrallaan minkäänlaisesta todellisesta työkontekstista ja tehokkuuden mittarina on käytetty vain yhden irrallisen session ulostulemaa. Todellisuudessa kehitysprosessit ovat pitkäjänteisempää toimintaa, jossa tarvitaan erilaisia vaiheita, yhteistyötä, sitoutumista ja laajan tietämyksen käyttöönottoa ja integraatiota. Kuinka ollakaan, ryhmäideoinnin on jo hyvän aikaa sitten todettu tukevan juurikin tällaisia asioita.

Ryhmäideoinnin tehottomuutta perustellaan edelleen jatkuvasti todellista maailmaa huonosti mallintavilla tutkimuksilla. Huonot arkikokemukset ideoinnista taas liittyvät usein vääriin odotuksiin sekä ideointitilanteen heikkoon järjestämiseen, johtamiseen ja integraatioon osaksi laajempaa kokonaisuutta. Kumpikaan ei ole hyvä perustelu ryhmäideoinnin hylkäämiseksi. Ryhmässä ideointia tulisikin ajatella osana laajempaa kollektiivista luovaa prosessia, joka luo pohjaa kuningasideoiden syntymiseen myöhemmin vaikka suihkussa prosessiin kuuluvan haudutteluajan jälkeen ja tiedostaa myös, että onnistuneen ideoinnin vetäminen vaatii osaamista.

 Teksti on osa Skolar -sarjaa.